2.1.2014

CHRISTMAS

Oon ehkä "vähän" myöhässä tän postauksen kanssa, krhm, mutta on ollut sen verran paljon puuhaa, etten ole vain saanut aikaiseksi kirjoittaa meidän joulusta aikaisemmin.


Viime vuonna jouluaattoaamu alkoi höyryävällä glögikupilla ja Simpsonit maratonilla kotikotona Hämeenkyrössä vanhempieni luona, mutta tämä vuosi olikin hieman erilainen, sillä heräsin täällä Turussa ja menin aamu kahdeksaksi töihin! Pimeä, harmaa ja sateinen Turku ei oikein luonut sitä kovin kaivattua joulufiilistä, mutta kyllä se joulun tuleminen oli jo töissä soivien joululaulujen ja kiireessä lahjoja ostelevien asiakkaiden myötä vihdoin omaankin mieleen saapunut.


Neljä tuntia töissä hurahtikin yllättävän nopeasti ja pirteissä fiiliksissä, vaikka aikainen herätys olikin ollut hieman haasteellinen. ;) Isäni oli aamulla lähtenyt ajelemaan Turkuun ja töistä päästyäni lähdimmekin pikimmiten kolmen tunnin ajomatkalle kohti vanhempieni kotia ja äidin herkkuruokia!


Kotona odotti riemusta sekaisin mennyt koirani ja keittiössä hääräilevä äiti. Joulupuuro oli liedellä valmistumassa ja pian päästiinkin herkuttelemaan joulun ensimmäisellä "perinneruualla", riisipuurolla, kanelilla ja luumu-sekahedelmäsopalla. Tosin itse noukin kaikki sattumat kiisselistä pois ja kauhon lautaselleni pelkkää lientä. :D Yhden lautasellisen jälkeen oli melko selvää, että vasta noin viikon kestänyt karppaukseni ja laihdutusprojektini tulisi kariutumaan näiden kolmen kotona viettämäni päivän aikana! Mutta joulu on kuitenkin joulu, ja mielestäni silloin kuuluu ja saa syödä ja nauttia! ;) 


Myöhemmin koitti jouluruuan aika ja ai että mitä kaikkia herkkuja äiti olikaan pöytään kattanut! Uunissa lämpesi vielä laatikot ja kinkku odotti leikkaajaansa, meidän Romeon kuolatessa vieressä. ;) Meidän perheessä on ollut aina tapana heti ruuan päälle jakaa ja avata lahjat, ja koska tänä vuonna isosiskoni miehensä ja kahden koiransa kanssa eivät olleet päässeet jouluaatoksi meille, jaoimme lahjat isän ja äidin kanssa. Kauhean kilttejä oltiin oltu. ;)


Yleensä jouluaatto on jatkunut lahjojen availun jälkeen minun ja siskoni, sekä hänen miehensä osalta erilaisten lautapelien merkeissä ja vanhempieni hölläillessä, mutta tällä kertaa pelit jäivät odottamaan joulupäivää ja me hölläiltiinkin isän ja äidin kanssa kolmestaan. Romeo availi innokkaana omaa pientä lahjakääröään, josta se saikin herkkuluun. 


Itse jäin vielä illalla katsomaan elokuvaa, kun vanhukset kävivät jo nukkumaan. Seuraava joulupäivän aamu alkoikin sitten melko aikaiseen, sillä siskoni soitti yhdeksän aikaan ja kertoi heidän lähteneen ajelemaan meille. Oli kiva saada vähän lisää elämää taloon, jouluaattona oltiinkin juteltu, kuinka oudon hiljaista on, kun siskoni ei ole höpöttämässä ja kun kolmen koiran sijasta nurkassa kuorsaakin vain yksi!

Vieraita odotellessa!

Kun koko porukka oli päässyt sisälle, toivoteltu joulut ja koirat saaneet namit, oli taas aika käydä pöytään. ;) Nyt tuntui jo heti enemmän joululta, kun väkeäkin oli normaaliin tuttuun tapaan enemmän! Ruuan jälkeen oli M & J:n aika saada heidän omat lahjansa ja meidän taas saada heidän muistamisensa. Yhtä syömistä ja lahjojen jakoa koko joulu! :D


Me käytiin myös M & J:n kanssa pelilaatikon kimppuun, jonka äiti ja isä oli kaivaneet varastosta esiin, ja ainaisen Cluedon sijaan löydettiinkin muutamat "uudet" pelit joita suurella huvituksella alettiin pelailemaan. Joskus vuosia sitten suosikkeihin kuuluneet pelit eivät kuitenkaan näin päälle 20 ikävuoden tuntuneetkaan enää niin loistavilta, ja aiheuttivatkin enemmän ihmetystä ja naurua, kuin suurta suosiota. :D Tai koettakaa itse pelata Satuhetki- tai Pekka korttipelejä ilman ajatusta "Miten näistä on joskus voinut pitää niin paljon!?" :P

(c) siskoni

M innostui myös kokeilemaan koirille ilmeisesti koiraharrastajien keskuudessa suuressakin suosiossa olevaa piparihaastetta. Koirien pään ja tassujen päälle tulisi siis asettaa piparit, samoin suuhun, ilman että koirat niitä heti kitoihinsa popsivat. Meidän kolmikolla onnistui haaste muuten ihan mallikkaasti, ainoastaan suuhun ei pipareita saatu ilman niiden äkillistä katoamista. ;)

Loppuilta kuluikin yhdessä pelaillessa ja herkkuja napostellessa!



M & J pakkasivat koiransa ja kassinsa Tapaninpäivän iltana autoon ja lähtivät takaisin kohti Poria ja M:n iltavuoroa. Minulla oli töitä vasta perjantai-iltapäivällä, joten heti aamulla pakattiin vuorostaan meidän auto ja äiti ja isä lähtivät molemmat kanssani Turkuun. Tosin minun lähtiessäni töihin, vanhemmat suuntasivat alennusmyynteihin. Romeo jätettiin matkalla vanhaan tuttuun koirahoitolaan, johon se onneksi aina yhtä iloisin mielin jää, vaikka varmasti paras seikkailu papparaisen mielestä olisikin lähteä reissuun meidän kanssa yhdessä. :)

Vaikka joulun vietto ja vierailu kotona jäikin tänä vuonna vain muutamaan päivään, oli se silti ihanaa aikaa rentoutumiselle ja yhdessäololle. Ja tietysti herkuttelulle. ;) Tosin se hiilarimäärä vähän kostautuikin ja jo mukavasti tippuneet pari kiloa tulivatkin takaisin. :D Mutta meikäläisellä on edessä vielä viikon etelän loma, joten jospa siitä ruokavaliosta alkaisi taas pitää huolta sitten sen jälkeen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! / Thank you for your comment!